Teen taidetta sen hetken ja ohikiitävän ilon vuoksi, jonka se tarjoaa. Rakastan keksiä uusia materiaaliyhdistelmiä ja muovailla eri matskuja, idiksiä ja vanhojen teosten paloja yhä uudelleen ja uudelleen kerroksiksi. Tämä kerrostaminen on hedelmällistä ja yllättää minut aina – hyvässä ja pahassa. Olen intohimoinen värien suhteen. Rakastan sekoittaa hauskoja ideoita arkipäiväisiin asioihin luoden surrealistisia sommitelmia. Taiteellista voimaa on siinä, että jätän teoksen merkityksen avoimeksi, enkä pakota itseäni tai teosta ennalta määrättyihin teemoihin tai narratiiveihin.
Rehellisyys, tasa-arvo ja omien ennakkoluulojen tiedostaminen on tärkeää myös taiteellisessa työskentelyssäni. Vaikka työskentelen fyysisesti nopeasti (käteni liikkuvat veistoksen pintaa pitkin kuin kylläiset jättiläishämähäkit) pidän erittäin tärkeänä sitä, että otan aina askeleen taaksepäin. Katson teosta hitaasti ja mietin sitä hitaasti. Kun lisään etäisyyttä itseni ja teoksen välille, saan näkyviin monia piiloonjääneitä kulmia – asioita, jotka muuten jäisivät huomiotta luomisen sekasorron keskellä. Työskentelytapani on: rakennan, sekoitan, hajotan, unohdan, teen jotain muuta, katson, unohdan, löydän taas jotain vanhaa, sekoitan, leikin, hajotan, katson, leikin, unohdan ja niin edelleen ja niin edelleen.
Toistuvia elementtejä työssäni ovat: pop, huumori, kitsch, ruoka, nostalgia, sattuma.
I make art for the instant and fleeting moment of happiness it provides. I love to invent new combinations of materials, and to mold materials and pieces of old works again and again in layers. This layering is fruitful and always surprises me – in good and bad. I am also passionate about colors. I love to mix funny ideas with mundane things to create surreal compositions. There is artistic power in leaving the meaning of a work open, and not forcing myself or the work into predefined themes or narratives.
Honesty, equality and being aware of one’s biases is important to me also in my artistic work. Even though I work fast physically, with my hands moving up and down the surface of the sculpture like giant spiders, I find it super important to always take a step back and slowly look at the artwork and slowly think about it. Adding distance between myself and the piece makes many aspects of it visible – things that would otherwise be overlooked in the mayhem of creation. The way I work is: build, mix, break, forget, do something else, look, forget, find something old again, mix, play, break, look, play, forget and so on and so on.
Recurring elements in my work are: pop, humor, kitsch, food, nostalgia, serendipity.
Sofi Häkkinen 