Taiteellisesta työskentelystäni 2022

Taide on yksi harvoja asioita, joilla voi tehdä mitä vain ja joka voi olla mitä vain. Siksi teen sitä. Taide antaa tilaa olla, ajatella ja kokeilla mitä vain. Se antaa olla, mutta ei tosiaankaan jätä rauhaan.
Taiteelle on tietenkin luotu omat raaminsa ja akateemiset lainalaisuutensa, kuten länsimaisella ihmisellä on tapana. Taide on kuitenkin yksi osa elämää, jota kulttuurimme ei ole onnistunut aivan täysin tukahduttamaan ja liiskaamaan johonkin normatiiviseen muottiinsa.
Taide on vähän mystinen ja liukas, se aina tursuaa yli ja solahtaa läpi määrittelyistä. En voi olla tekemättä ja ajattelematta taidetta, koska kun sen nappaa nyrkkiinsä, se aina valuu sormien läpi. Kun sen sulloo aivoihinsa, se aina muuttaa muotoaan ja täyttää jonkin uuden hermoradan. Joka kerta. Se ei tule koskaan valmiiksi, ja siinä piilee sen kauhu ja kauneus.
Taide on vaikeaa ja ihanaa, koska se ei ole koskaan kaikille sama. Se on hyvin subjektiivinen ja sillä on suuri vaikutusvalta ihmiseen, mikä tekee siitä myös pelottavan. Taidetta ei oikeastaan lopulta pysty hallitsemaan. Teos on valmis vasta kun joku on sen kokenut. Taiteen tekeminen pakottaa epävarmuuteen ja epävarmuuden sietämiseen – ja ehkä lopulta siitä nauttimiseen.

Taiteellinen työskentelyni on kuvanveistoa, installaatioita, videotaidetta ja esityksiä.

Työskentelen intuitiivisesti, sykäyksittäin ja testaillen. Nopea työtapa tuo teoksiini vapautta ja antaa niille mahdollisuuden muovautua aina uudenlaiseksi. Materiaalissa tärkeää on sattuma – niin konkreettisessa kuin abstraktissakin. Tällä perustelen myös materiaalivalintojani, joissa korostuu välineen nopeus ja näennäinen helppous: ne antavat tilaa luovuuden ohituskaistalleni.
Taiteellisessa työssäni on vahvana pohjavireenä huumori, johon syvennyin myös ensimmäisessä taiteen maisterin kirjallisessa lopputyössäni “Anesthesia of the Heart and Other Funny Things in Art”. Ajatteluni pyörii sykleissä, ja tuntuu palaavan aina ruoka-aiheisiin. Ruoka toistuu teemana niin teosteni muodossa, kuin materiaalissakin, ja on aiheena ihanan ristiriitainen ja universaali. Ristiriitaisuus on myös toistuva piirre teoksissani, sillä tavoittelen työssäni ihmisen todellisuuden järjettömyyttä. Pohdiskeleva nostalgia, aika ja kitsch ovat myös tärkeitä teemoja.
Itsenäisen kuvataiteilijan työni lisäksi työskentelen paljon ryhmässä muiden taiteilijoiden kanssa, esimerkiksi esitystaiteen alalla esitysten ja performanssien parissa. Luon installaatiota ja immersiivisiä maailmoja, sekä taiteellisia konteksteja esiintyjillemme Recover Laboratory -työryhmän kokemuksellisissa ja paikkasidonnaisissa teoksissa. Olemme tehneet ryhmän kanssa kiitettyjä taidelabyrintteja erikoisiin esityspaikkoihin vuodesta 2015. Toimin tässä monitaiteisessa ryhmässä ohjaajana, perustajana ja taiteellisena johtajana.

About my artistic work in 2022

Art is one of the few things that can do anything and be anything. That’s why I do it. Art gives you the space to be, to think and to experiment with anything. It lets you be, but it certainly doesn’t leave you alone.
Of course, art has its own frameworks and academic laws, as Western sociaty is bound to do. However, art is one aspect of this life that our culture has not quite managed to completely suppress and squeeze into some normative mould.
Art is a bit mysterious and slippery, it always slips away and slides through definitions. I can’t help but make and think about art, because when you grab it in your fist, it always melts through your fingers. When you embed it in your brain, it always changes shape and fills some new neural pathway. Every time. It’s never finished, and therein lies its terror and beauty.
Art is difficult and wonderful because it is never the same for everyone. It is very subjective and has a great influence on people, which also makes it scary. In the end, art is not really something you can control. A work of art is only finished when someone has experienced it. Making art forces you to be uncertain and to tolerate uncertainty – and perhaps ultimately to enjoy it.

My artistic work includes sculpture, installations, video art and performances.

My work is intuitive, pulse-driven and testing. The fast pace of my work gives freedom to my pieces and allows them to evolve in ever new ways. What matters in the material is chance – both concrete and abstract. This is also the rationale behind my choice of materials, which emphasise the speed and apparent ease of the medium: they allow room for my creativity.
Humour is a strong undercurrent in my artistic work, which I also explored in my first Master of Arts thesis, “Anesthesia of the Heart and Other Funny Things in Art”. My thinking goes in cycles, and always seems to return to food themes. Food recurs as a theme in my work, both in form and material, and is a wonderfully contradictory and universal subject. Contradiction is also a recurring feature in my works, as I am seeking to work with the absurdity of human reality. Reflective nostalgia, time and kitsch are also important themes.
In addition to my work as an independent visual artist, I work a lot in groups with other artists, for example in the performing arts with performances and shows. I create installations and immersive worlds, as well as artistic contexts for our performers in the experiential and site-specific works of the Recover Laboratory group. We have been making acclaimed immersive art labyrinths with the group in special performance spaces since 2015. I act as director, co-founder and artistic director of this multi-artistic group.

%d bloggaajaa tykkää tästä: